Monet meistä ovat käyttäneet tai käyttävät jotakin sosiaalisen median kanavaa, kuten Instagram, Facebook, WhatsApp, Twitter ja niin edelleen. Lista on pitkä ja pitenee sitä mukaan, kun tietotekniikan asiantuntijat uusia sovelluksia kehittävät ja sosiaalisten kontaktien nälkäiset niitä lisää kaipaavat.

Kun sovellus ladataan puhelimeen, kysyy se lupaa käyttää kenties mikrofonia, puhelutietoja, sijaintia, tallennustilaa, sisäisiä maksuja, kuvatiedostoja ja puhelimen data liikennettä. Kun tarjolla on ilmainen karkki, moni kuluttaja painaa täppiä salli kaikki. Miettimättä sen pidemmälle, mille kaikelle oikeastaan antoi juuri luvan. Ja kenelle.

Facebookin skandaalit ovat hyvä muistutus siitä kuinka vähän me oikeastaan tiedämme siitä, mitä tietoja meistä kerätään ja kuka niitä hyödyntää. Usein kuulee sanottavan, että onpa hassua juuri, puhuin ystäväni kanssa aiheesta ja nyt siitä onkin mainos minun Facebook profiilissani, tai googletinkin juuri tuota ja nyt mainoksia siitä näkyy joka sivulla, missä vierailen. Tämä oikeastaan ei ole sattumaa tai yliluonnollinen tapahtuma. Sen mystinen osa on ainoastaan lupa käyttää puhelimen mikrofonia ja evästeiden käytön salliminen.

Se, että Facebookin keräämiä tietoja käyttää Yhdysvaltain ja Turkin hallitus sekä eri venäläiset tahot pitäisi herättää myös Suomen viranomaiset selvittämään, mitä tietoja on kerätty ja mitä tarkoitusperiä varten. Mikäli kaiken sen dataliikenteen seulomisen ainoa lopputulos on paremmin kohdennetut mainokset, pääsee palvelun käyttäjä helpotuksen huokaisulla.

Suomi ei ole tämän suhteen lintukoto. Täällä sama toteutetaan porkkanan muodossa, jos haluaa bonuksia, pitää ostostensa jälkeen höylätä kortti, joka jakaa ostoskorin sisällön paikallisen osuusliikkeen kanssa, jos haluaa tietyn ohjelman, yleensä varsin edulliseen hintaan, pitää sallia laaja kirjo kaiken karvaisia oikeuksia softan valmistajalle.

Sinällään kukaan ei pakota jakamaan kuvia somessa tai olemaan vakaasti ylipäätään mitään mieltä siellä, selaimissa on jo pitkään ollut incognito käyttömahdollisuus, se vain vaatii yhden näppäimen painamisen lisää. Harva painaa. Keskittymättä pelkästään yksityisyydensuojaan, tässäkin asiassa on puolensa. Nyky ihminen rakastaa kuluttamista, ja sen tarpeen tyydyttämiseksihän tietoja kerätään. Paheksutun sosiaalisen median tietojen keruu myös mahdollistaa kuluttajia enemmän kiinnostavien ja hyödyttävien tuotteiden kehittelyn ja tarjonnan. Tuotteiden myynnistä ja kehittämisestä taasen muodostuu leipä tekijöidensä pöytään.